On ollut isompi tauko kirjoittamisesta, pahoittelut siitä. Välillä tuntunut että pienet vie kaikki voimat ja välillä taas tuntuu että itse vien itseltäni kaikki voimat. Pienet levähdyshetket (joita en oikein edelleenkään osaa pitää) ovat olleet vain makaamista ja välillä nukkumista. Tällöin on myös pää ollut todella tyhjä kirjoitus aiheista.
Inhottavinta tässä (niin kuin edellisessäkin raskaudessa) ei yllättäen ole raskaus diabetes ja sen lääkitys vaan jatkuva kiukkuamiseni. Pinna palaa ihan mistä vaan ja kaikki tuntuu välillä ärsyttävän. Varsinkin kun alkaa itse väsymään ja haluaisi edes hetken levätä. En tietenkään suostu lepäämään silloin kun siihen on mahdollisuus tai varsinkaan jos joku (mieheni <3) kehottaa menemään lepäämään. Silloin on aina jotain tärkeämpää, niin kuin laittaa joku puoli tärkeä paperi uuteen hyvään paikkaan josta sitä ei kukaan tarvittaessa löydä tai silittää vaatteita tms. yhtä tärkeää. Taisin jopa itse avautua aiheesta miehelleni ja sanoin että välillä tuntuu kun O 3v olisi samalla tasolla kuin minä riitatilanteissa ja silloin minulta loppuu keinot "voittaa" tilanne. Kertoo siis paljon omasta käytöksestäni kun tunnen olevani 3v tasolla!! =)
Osin kuitenkin tuntuu että kun suutun niin en osaa hallita kiukkuani. Toisin sanoen en osaa lopettaa huutamista. Jälkeen päin enoikein edes tiedä miksi suutuin niin paljon tai miksi jatkoin niin pitkään. Sitten taas itken ja pyydän käytöstäni anteeksi... Olen melko kyllästynyt tähän ja uskon/ tiedän perheenkin olevan. Onkohan muilla ollut tällaista?
Löysin sattumalta Facebookin vauva ryhmästä pienen tekstin jossa joku tuleva äiti kirjoitti täysin samanlaisista tuntemuksista. Tekstiä oli kommentoinut muutama muukin ja ainakin kaikilla meillä viidellä on ollut samanlaista raskaana. Olin enemmän kuin iloinen luettuani muiden viestit.
Tylsäääääää!! Olisihan se ihana nauttia raskaudesta ja olla se pullantuoksuinen ihana halittava äiti ja kaunis raskaana oleva vaimo, mutta tällä hetkellä käytökseni (joo ihme kyllä tiedostan sen itsekin) rumentaa minua ja tekee minusta enemmänkin hienhajuisen monsterin =( Toivottavasti lepo ja järkevä ajattelu auttaa ja lopulta synnytys..
Ihanaa kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä!!
