3v: n oma tahto antaa myös usein aihetta lapsen mielen tutkiskeluun. Nauretaan ja itketään, huudetaan ja halaillaan. Jossain on kuitenkin se mikä meiltä aikuisilta puuttuu tai ainakin olemme hävittäneet käyttöohjeet vaikka se sisällämme olisikin.
Olen sinnitellyt yö heräilyjen ja alkuraskauden ( tänään rv 13+2) väsymyksen kanssa viimeiset viikot tai ehkä kuukaudet ja tuntuu olevan päiviä kun silmät eivät pysy auki ja kaikki mikä sujuu, sujuu väärinpäin ja ylösalaisin. Nämä päivät ovat saaneet miettimään miten lapsen mieli toimii.
Miksi minä en osaa..... Olen 30v stressaan tulevaa, välillä murehdin menneitä, harvoin keskityn täysin vain yhteen asiaan tai hetkeen (nykyään onneksi jo useammin). Vielä harvemmin uskallan tai kehtaan heittäytyä ja nauttia siitä mihin heittäytyminen johtaa. Välitän välillä liikaakin muiden mielipiteestä ja narisen ruoasta. =)
Olen miettinyt tätä tekstiä jo muutaman päivän. Lähinnä ihan vain aiheena en niinkään sanoina. Nyt kun kirjoitan huomaan todella ihailen lasteni (varsinkin O:n) tapaa Elää!! Hassua kyllä myös monet noista asiaoista ovat niitä jotka itseäni "ärsyttävät" varsinkin väsyneenä. mm,energisyys, äänekkäät ja vapautuneet leikit ja se kuinka iihanaa kaikki on ja kokoajan löytyy uusia ihania juttuja jolloin edelliset jää lojumaan lattialle.
Toivoisin siis voivani stressata vähemmän siivoamisesta ja kotihommista. Rentoutua lasten kanssa leikken ja heittäytyä höpsöihin rooleihin. Olla mököttämättä montaa tuntia kun joku naurettavan pieni juttu kiukuttaa ja oppia huomaamaan niitä pieniä iihania asioita.Nauttia ihan vaan elämästä!!
Jos eläisimme lapsen mielen opeilla niin uskon että olisimme onnellisempia.. Olenkohan ainoa aikuinen joka miettii näin tai stressaa turhaa...
Joku viisas sanoi että sisällämme on ilon lintu joka ei koskaan lopeta laulamasta, me vain lakkaamme kuuntelemasta!!! Lapset kuuntelevat tarkkaan ja laulavat mukana <3
Ihanaa kesän odotusta!!
